Ruka - Valtavaaraa huiputtamassa

Kuusamossa sijaitsevalla Rukalla riittää näkemistä ja kokemista ympäri vuoden. Tällä kertaa lähdin perheeni kanssa Rukalle alkusyksystä. Viimeinen reissu ennen koulujen alkamista. Reissulle sattui loistavat ilmat, sillä aurinko paistoi melkein täydeltä taivaalta. 13 asteen lämpötilasta ja kellastuvista lehdistä tosin huomasi, että syksy on tulossa. Mutta syksy on mielestäni loistava vuodenaika nauttia luonnosta.

Retkireittejä Rukalla on monenlaisia. Suurimmasta osasta en ollut kuullutkaan, vaikka Rukalla olen monet kerrat käynytkin. Reittejä tutkiessani valinta osui Valtavaaran huiputukseen. Tämä reitti alkaa aivan laskettelurinteiden lähettyviltä, Saaruan parkkipaikalta. Valtavaaran kierros on noin 6 kilometriä pitkä ja mielestäni hyvin merkitty. 

Reitti oli melko nousupainotteista heti alkuunsa. Reitillä oli paljon juurakkoja ja kivikkoja, myös muutamat portaikot pääsimme kiipeämään. Maisemat kuitenkin avartuivat todella hienoiksi todella nopeasti. Saatoin jäädä muutaman kerran ihailemaan maisemia ja samalla tasoittamaan sykettä kantorepussa olevan tyttäreni kanssa 😀 

Hetken noustua saavuimme Valtavaaran lammelle. Oli niin seesteinen tunnelma! Lammella olisi ollut hyvä pitää myös evästauko, sillä sieltä löytyi nuotiopaikat laavuineen. Me kuitenkin päätimme säästää eväät huipulle. Hetken maisemia ihailtuamme jatkoimme matkaa kohti korkeinta huippua.

Matka kohti Valtavaaran huippua muuttuikin äkkiä melko kivikkoiseksi nousuksi. Mutta vau! Kaiken tämän kiipeämisen jälkeen maisemat olivat niin hienot. Niin avarat ja upeat joka suuntaan. Kun olet korkealla ja näet kauas, kokemus on sanoinkuvailematon. Kunhan hämmästelyiltämme ehdimme, söimme eväät huipulla sijaitsevassa pienessä mökissä, joka oli aikoinaan toiminut palovartijan majana.

Loppumatka menikin leppoisasti, sillä reitti oli helppokulkuista, eikä nousuja enää ollut. Mikäs siinä tepastellessa kaunis metsä ympärillä!

Olimme vuokranneet Airbnb:n kautta meille pienen hirsimökin melko läheltä Rukan keskustaa. Huiputuksen jälkeen menimme sinne hengähtämään hetkeksi ja suuntasimme nälkäisinä kohti Colorado -ravintolaa. Nälkä oli melkoinen, joten kuva jäi ateriasta ottamatta 😀 Voin kuitenkin suositella! Ehkä elämäni parhain burgeriannos. Ja todella tunnelmallinen ravintola.

Yön nukuttuamme luovutimme mökin ja jatkoimme kohti Hossan kansallispuistoa. 

Lue myös: Hossa - Kalliomaalausten äärellä